Vastaani on tullut viime aikoina useita tilanteita, jotka ovat vieneet hämmennyksen äärelle. Kyseessä on ollut tekoälyn luoma somesisältö tai tuore uutinen, jossa kerrottiin, että Lauttasaari-lehteen oli päätynyt julkaisuun kaksi tekoälyllä tuotettua katugalluppia valokuvineen. Muualla somessa vastaani tuli myös yksi henkilökohtaiselta kuulostava teksti, mutta sen monet pienet yksityiskohdat ja sanamuodot saivat epäilemään, että se oli tekoälyllä tuotettu.
Yle Areenasta näin WTF AI -lyhytvideosarjan jakson tekoälyinfluenssereista. Sarjassa toimittaja Emilia “Tedi” Noschis nostaa tekoälyyn liittyviä ilmiöitä esiin. Siinä kerrottiin tekoälyllä luoduista influenssereista, jotka tekevät usein lifestyle-, treeni- ja tanssivideoita, esittelevät hulppea elämää, pitävät motivaatiopuheita ja vahvistavat ulkonäöllään hyvin epärealistisia kauneusihanteita. Näillä hahmoilla on miljoonia seuraajia ja osa isoista brändeistäkin tekee niiden kanssa yhteistyötä.
Kohta somesisällöistä varmasti valtaosa on luotu tekoälyllä. Olemme vasta aivan alkumetreillä tekoälyn kanssa ja se tulee valtaamaan tilaa yhä vahvemmin.
On tekoälystä toki myös hyötyä ja itsekin sitä käytän välillä siinä vaiheessa, kun olen itse jo luonut esim. viestintätyössäni sisällöt ja pyydän tekoälyä toimimaan viestintäkonsulttina ja arvioimaan tuotosta. Teen sen jälkeen itse ratkaisut hyödynnänkö ehdotukset tai otsikkovinkit. Tämä teksti ei ole tekoälyn kautta käynyt.
Harva tulee myöskään ajatelleeksi, miten tekoälyn käyttö syö luonnonvarojamme. Datakeskukset kuluttavat paljon vettä ja valtavasti sähköä. Samalla ne myös tuottavat sähkö- ja elektroniikkaromua, jotka sisältävät usein vaarallisia aineita. Vastapainona tekoälyä toki voidaan käyttää optimoimaan prosesseja ja säästämään luonnonvaroja innovaation kautta. Mutta ”hömppään” käytettynä tulemme haaskaamaan sen hyödyt.
Satya elämän peruspilarina
Minua on alkanut ahdistaa yhä enemmän maailman suunta ja mietin mihin me ihmiskuntana olemme matkalla. Tänään sain vielä paremmin ja tarkemmin kiinni, mistä osa ahdistuksestani johtuu. Kyse on totuudellisuudesta ja aitoudesta. Joogan yhdestä perusperiaatteesta. Patanjalin joogasutrissa joogan kahdeksan haaraa luovat filosofisen pohjan harjoitukselle. Näistä vain yksi on asana eli joogan fyysiset harjoitteet. Totuudellisuus liittyy yhteen haaraan eli yamoihin. Yama tarkoittaa sekä itsehillintää että eettisiä asenteita. Yamoja on viisi, joista yksi on satya eli totuudellisuus tai rehellisyys.
Minulle rehellisyys on aina, jo paljon ennen joogavuosianikin, ollut hyvin vahva arvo. En ole oikein koskaan kestänyt ulkokuvan kiillottamista tai totuuden muokkaamista mieleisekseen. Toki kaikkea ei tarvitse myöskään sanoa ääneen, jotta ei loukkaa toista, mutta itse toivoisin mieluummin kuulevani rehellisen ja satuttavankin totuuden kuin valheita.
Tähän elämänkuvaani ja maailmankatsomukseeni peilaten tuntuu pahalta ja ahdistavalta mihin maailmamme on muokkaantumassa. Haluaisin kuulla aitoja mielipiteitä, nähdä aitoja kasvoja ja kehoja, lukea ihmisen kirjoittamia tekstejä kirjoitusvirheineen, nähdä ihmisen luovuudesta syntyvää taidetta ja todellisista tilanteista otettuja valokuvia. Kohdata aitoja ihmisiä, jotka kohtaavat rehellisesti maailmaa.
Pystymmekö kohta enää olemaan lainkaan ilman viriketulvaa? Kuulokkeet korvilla, lyhytvideot pyörimässä, puhelinta skrollaten ja jokaisen tyhjemmän hetken täyttäen. Ja millaisella sisällöllä elämämme täytämme? Haluammeko jokaisen videon, kuvan ja tekstin äärellä jatkossa miettiä, että onko tämä totta vai käykö jopa niin, ettei sillä ole enää edes väliä, kunhan vain viihdyn?
P.s. Jos kaipaat pysähtymisen hetkiä läsnäolon tilassa, niin kurkkaa kevään kurssimme <3